Mikrofonit akustisille kitaroille

Minkälaisia mikrofoneja akustisissa kitaroissa usein käytetään?

Akustisen kitaran mikitykseen käytetään usein kaikuaukkoon asennettavia kitaramikrofoneja, instrumenttiin ulkoisesti kiinnitettäviä joutsenkaulamikrofoneja, kuten erinomainen DPA 4099, sekä erillisille telineille asetettavia pienikalvoisia kondensaattorimikrofoneja. Kaikuaukkoon kiinnitettävä ratkaisu on monelle käytännöllinen valinta etenkin livekäytössä, koska se on nopea asentaa, kulkee helposti mukana ja pysyy hyvin mukana myös silloin, kun soittaja liikkuu.

Mitä eroa eri mikitystavoilla on käytännössä?

Kaikuaukkoon asennettavat mikrofonit sopivat usein hyvin tilanteisiin, joissa painottuvat helppo käyttöönotto, hyvä häiriönsieto ja hallittu livekäyttö. On kuitenkin hyvä huomioida, että kaikki mallit eivät sovi kaikkiin akustisiin kitaroihin: osa on tarkoitettu nimenomaan teräskielisille kitaroille, kun taas osa toimii myös klassisissa eli nylonkielisissä malleissa. Joutsenkaulalla ja koppakiinnikkeellä varustetut instrumenttimikrofonit ovat puolestaan suosittuja silloin, kun halutaan erittäin hyvää äänenlaatua ja mahdollisuutta säilyttää akustisen kitaran luonnollinen sointi mahdollisimman hyvin myös lavalla ilman, että erillinen mikrofoniteline rajoittaa soittamista. Erillisellä telineellä oleva pienikalvoinen kondensaattorimikrofoni taas on erittäin yleinen valinta studiossa ja huolellisesti rakennetussa live-ympäristössä, kun tavoitteena on avoin, tarkka ja yksityiskohtainen ääni.

Millainen ratkaisu sopii liveen ja millainen studioon?

Livekäytössä käytännöllisin vaihtoehto on usein kaikuaukkoon asennettava mikrofoni tai mikrofonisysteemi, koska ne toimivat vakaasti, ovat nopeita ottaa käyttöön ja kestävät yleensä ulkoisia telineelle asetettavia mikrofoneja paremmin kiertoa ja liikettä. Jos tavoitteena on mahdollisimman luonnollinen akustinen sointi myös lavalla, instrumenttiin kiinnitettävä joutsenkaulamikrofoni voi olla erittäin toimiva ratkaisu ja äänenlaadullisesti usein kaikuaukkoon sijoitettua mikrofonia parempi valinta. Studiossa tai rauhallisemmassa äänitysympäristössä pienikalvoinen kondensaattorimikrofoni on usein luonteva valinta, koska se toistaa akustisen kitaran sävyt, transientit ja soiton dynamiikan tarkasti. Tällöin lopputulokseen vaikuttavat kuitenkin paljon myös huoneakustiikka, mikrofonin sijoittelu ja etäisyys soittimeen.

Mitä akustisen kitaran mikrofonia valitessa kannattaa huomioida?

Valinnassa kannattaa miettiä ainakin, tuleeko mikrofoni ensisijaisesti live- vai studiokäyttöön, kuinka paljon soittaja liikkuu, haetaanko mahdollisimman luonnollista akustista sointia vai ennen kaikkea helppoa ja toimintavarmaa vahvistusta, sekä millainen kitara on kyseessä. Lisäksi on hyvä tarkistaa yhteensopivuus soittimen kanssa, sillä esimerkiksi osa kaikuaukkoon asennettavista malleista on tehty nimenomaan teräskielisille kitaroille.

Kondensaattorimikrofoneja ja monia aktiivisia instrumenttimikrofoneja käyttävän kannattaa myös varmistaa, että käytössä on tarvittava phantom-syöttö tai muu sopiva virtaratkaisu. Käytännön erot mallien välillä liittyvät ominaisuuksien lisäksi myös rakenteeseen, komponenttien laatuun, kiinnitysmekanismeihin ja siihen, kuinka luonnollisesti ne toistavat soittimen sävyn eri tilanteissa.

Akustisen kitaran mikityksessä ei ole yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua, vaan sopivin vaihtoehto riippuu ennen kaikkea käyttötarkoituksesta, soittimesta ja siitä, painottuuko omassa käytössä lavavarmuus, liikkuvuus vai mahdollisimman luonnollinen ääni.