Rode

Roden isokalvoiset studiomikrofonit eroavat toisistaan erityisesti liitäntöjen, suuntakuvioiden, ominaiskohinan ja elektroniikan osalta. Hinnaltaan edullisimmasta kalleimpaan järjestys on tyypillisesti NT1 Signature, NT1 5th Gen, NT2-A, NTK ja K2. Suuntakuvio kuvaa, kuinka herkästi mikrofoni poimii ääntä eri suunnista, ja ominaiskohina kertoo, kuinka paljon kohinaa mikrofonin oma elektroniikka tuottaa.

NT1 Signature ja NT1 5th Gen perustuvat samaan yhden tuuman HF6-kapseliin, ja niissä on kiinteä hertta- eli kardioidikuvio, joka poimii ääntä pääosin edestä. Valmistajan mukaan molempien ominaiskohina on 4 dB(A), joten ne sopivat hyvin hiljaisten äänilähteiden, kuten puheen, laulun ja akustisten soittimien, äänittämiseen. NT1 Signature on analoginen XLR-mikrofoni. NT1 5th Genissä on lisäksi USB-C-liitäntä, jonka kautta mikrofonin voi kytkeä suoraan tietokoneeseen, ja USB-väylällä tallennukseen ovat käytettävissä 32-bittinen liukulukumuoto sekä APHEX-äänenkäsittely, kuten kompressori, bassonleikkaus ja kohinaportti.

NT2-A:ssa on kolme suuntakuviota: pallo, hertta ja kahdeksikko. Siinä on lisäksi kaksiportainen vaimennin (5 ja 10 dB) ja kaksiportainen bassonleikkaus (40 ja 80 Hz), jotka valitaan mikrofonin rungon kytkimillä. Ominaiskohina on 7 dB(A), ja valittavat suuntakuviot tuovat joustavuutta esimerkiksi huoneäänen poimintaan ja stereoäänitykseen.

NTK ja K2 ovat putkimikrofoneja, joissa käytetään 6922-tyypin kaksoistriodiputkea. Ne kytketään omalla kaapelillaan mukana tulevaan virtalähteeseen, josta signaali jatkuu tavallisella XLR-kaapelilla etuasteeseen, eikä niitä käytetä phantom-virralla. Putkielektroniikan sointia kuvataan usein lämpimäksi, ja putkimikrofoneja käytetään usein laulun äänittämiseen. NTK:ssa on kiinteä herttakuvio, ja sen ominaiskohina on 12 dB(A). K2:n suuntakuviota voi säätää virtalähteen säätimellä portaattomasti pallosta hertan kautta kahdeksikkoon, ja sen ominaiskohina on 10 dB(A). Sound On Sound -lehden testissä K2 oli soinniltaan hieman NTK:ta pehmeämpi.

32-bittinen liukulukumuoto (32-bit float) on tallennusmuoto, jonka dynaaminen alue on huomattavasti suurempi kuin tavallisen 24-bittisen tallenteen. Käytännössä tallenne ei leikkaudu digitaalisesti, vaikka äänitaso nousisi yllättäen korkeaksi, ja liian hiljaista tai voimakasta tallennetta voi säätää jälkikäteen ilman, että äänenlaatu heikkenee merkittävästi. Tästä on hyötyä erityisesti tilanteissa, joissa tasoja ei ehdi säätää etukäteen, kuten haastatteluissa ja dokumentaarisessa kuvauksessa.

Roden tuotteista 32-bittistä liukulukumuotoa hyödyntävät esimerkiksi NT1 5th Genin USB-liitäntä sekä Wireless GO (Gen 3)- ja Wireless PRO -lähettimien sisäinen tallennus. Langattomissa järjestelmissä lähettimeen tallentuu valmistajan mukaan yli 40 tuntia varmuuskopiota, josta voi palauttaa esimerkiksi radioyhteyden katkoksen tai kameran liian suuren tulotason vuoksi vioittuneen osuuden.

32-bittinen tallennus ei kuitenkaan estä mikrofonin kapselin tai analogisen etuasteen ylikuormittumista erittäin suurilla äänenpaineilla, joten mikrofonin suurin sallittu äänenpaine kannattaa edelleen huomioida. Lisäksi tiedostot vievät enemmän tilaa kuin 24-bittiset, ja äänitys- tai editointiohjelman pitää tukea 32-bittisiä tiedostoja.

Roden langattomat järjestelmät toimivat tyypillisesti 2,4 GHz:n taajuusalueella, joten ne on nopea ottaa käyttöön, eikä niiden käyttö edellytä taajuuksien suunnittelua samalla tavalla kuin UHF-järjestelmien. Samalla taajuusalueella toimivat kuitenkin myös esimerkiksi WLAN-verkot ja Bluetooth-laitteet, joten ruuhkaisissa tiloissa todellinen kantama voi jäädä valmistajan ilmoittamaa näköyhteyskantamaa lyhyemmäksi. Järjestelmien hintaeroihin vaikuttavat erityisesti kantama, sisäinen tallennus, liitännät ja lisäominaisuudet. Hinnaltaan edullisimmasta kalleimpaan järjestys on tyypillisesti Wireless Micro, Wireless ME, Wireless GO (Gen 3) ja Wireless PRO.

Wireless Micro on suunniteltu ensi sijassa puhelimella kuvaamiseen: vastaanotin kytketään suoraan puhelimen USB-C- tai Lightning-liitäntään, ja kahdessa klipsilähettimessä on sisäänrakennettu mikrofoni. Kantama on valmistajan mukaan yli 100 metriä, ja latauskotelon kanssa käyttöaika on enintään 21 tuntia. Wireless ME:ssä mikrofoni on myös vastaanottimessa, joten haastattelijan ja haastateltavan äänen voi tallentaa samalla järjestelmällä, ja sitä voi käyttää kameroiden, puhelinten ja tietokoneiden kanssa.

Wireless GO (Gen 3) ja Wireless PRO ovat kaksikanavaisia järjestelmiä, joiden kantama on valmistajan mukaan enintään 260 metriä näköyhteydellä. Molempien lähettimet tallentavat ääntä 32-bittisenä liukulukuna yli 40 tunnin ajan, ja lähettimiin voi kytkeä myös erillisen nappimikrofonin. Wireless PRO:ssa on lisäksi aikakoodi, joka helpottaa äänen ja kuvan tahdistamista jälkituotannossa, ja pakkaukseen kuuluvat latauskotelo ja kaksi Lavalier II -nappimikrofonia.

Haastatteluihin valikoimassa on myös langaton Interview PRO -käsimikrofoni, jossa on sisäinen tallennus ja joka toimii valmistajan mukaan Roden Series IV -vastaanottimien, kuten Wireless PRO:n, Wireless ME:n ja RØDECaster Duon, kanssa.

Haulikkomikrofonit ovat kapeasti suuntaavia mikrofoneja, joita käytetään erityisesti elokuva- ja videotuotannoissa, kun mikrofoni halutaan pitää kuvan ulkopuolella puomissa tai kameran päällä. Roden NTG-sarjan mallit eroavat toisistaan erityisesti pituuden, painon, virransyötön ja sääolosuhteiden kestävyyden osalta.

NTG4 ja NTG4+ ovat edullisempia malleja, joissa on digitaaliset kytkimet 75 Hz:n bassonleikkaukselle, 10 dB:n vaimentimelle ja ylätaajuuksien korostukselle. NTG4 toimii phantom-virralla, ja NTG4+:ssa on lisäksi sisäänrakennettu akku, jolla mikrofoni toimii valmistajan mukaan yli 150 tuntia. Akku ladataan USB-liitännän kautta noin kahdessa tunnissa, joten NTG4+ sopii myös kameroihin ja tallentimiin, joista ei saa phantom-virtaa.

NTG3, NTG5 ja NTG8 ovat RF-esijännitettyjä (RF-bias) kondensaattorimikrofoneja. Tekniikka tekee mikrofonista valmistajan mukaan kestävämmän kosteutta ja vaihtelevia sääolosuhteita vastaan, mikä on hyödyllistä erityisesti ulkokuvauksissa. NTG5 on 203 mm pitkä ja painaa noin 76 grammaa, joten se sopii hyvin puomiin ja kevyisiin kamerakokoonpanoihin. NTG3 on hieman pidempi ja painavampi, ja Newsshooterin testissä sen bassotoisto oli täyteläisempi ja sointi lämpimämpi kuin NTG5:llä, jonka sointi oli puolestaan tasaisempi ja luonnollisempi.

NTG8 on 559 mm pitkä haulikkomikrofoni. Pitkien haulikkomikrofonien suuntaavuus on tyypillisesti lyhyitä malleja kapeampi, joten NTG8:aa käytetään esimerkiksi urheilutuotannoissa ja muissa broadcast-sovelluksissa sekä tilanteissa, joissa mikrofoni on kauempana äänilähteestä.

Valinta riippuu siitä, mihin mikrofoni kytketään ja kuinka monta mikrofonia tarvitaan. USB-mikrofonissa etuaste ja AD-muunnin ovat mikrofonin sisällä, joten sen voi kytkeä suoraan tietokoneeseen ilman erillistä äänikorttia. Roden NT-USB+ ja NT-USB Mini ovat USB-liitäntäisiä kondensaattorimikrofoneja, joissa on kuulokelähtö viiveettömään monitorointiin, ja NT-USB+:ssa on lisäksi Revolution-etuaste ja APHEX-äänenkäsittely.

XLR-mikrofoni kytketään äänikorttiin, mikseriin tai esimerkiksi RØDECaster-tallennusmikseriin. Tämä vaatii erillisen laitteen, mutta useita mikrofoneja on helpompi käyttää samassa tallennuksessa, ja mikrofonia voi käyttää myös lavalla ja studiossa. Dynaamisten PodMicin ja Procasterin herkkyys on noin 1,4-1,6 mV/Pa, joten ne tarvitsevat etuasteelta tyypillisesti runsaasti vahvistusta. Esimerkiksi RØDECaster Pro II:n etuasteissa vahvistusta on valmistajan mukaan enintään 76 dB.

Molemmat liitännät ovat PodMic USB:ssä ja NT1 5th Genissä. Niitä voi käyttää ensin USB-C:llä suoraan tietokoneeseen ja myöhemmin XLR-liitännän kautta äänikortin, mikserin tai konsolin kanssa. USB-käytössä mikrofonien äänenkäsittelyä säädetään RØDE Central- tai RØDE Connect -ohjelmalla.

RØDECaster-sarjan laitteet yhdistävät mikserin, äänikortin ja tallentimen samaan laitteeseen, ja ne on suunniteltu erityisesti podcasteihin, striimaukseen ja broadcast-sovelluksiin. Konsoli on luonteva valinta, kun samaan tallennukseen tai striimiin yhdistetään useita mikrofoneja, puhelinyhteys, tietokoneen ääni tai äänitehosteita, ja tallennuksen voi tehdä myös ilman tietokonetta microSD-kortille tai USB-muistiin.

RØDECaster Pro II:ssa on neljä combo-tuloa Revolution-etuasteilla, kuusi fyysistä liukusäädintä, neljä kuulokelähtöä ja kahdeksan ohjelmoitavaa SMART-painiketta esimerkiksi äänitehosteille ja tunnusmusiikeille. Pienemmässä RØDECaster Duossa on kaksi combo-tuloa, neljä liukusäädintä ja kaksi kuulokelähtöä sekä sisäänrakennettu vastaanotin kahdelle Roden langattomalle lähettimelle. Molemmat tallentavat moniraitaisesti tai stereona, ja niissä on APHEX-äänenkäsittely, kaksi USB-C-liitäntää kahden tietokoneen tai mobiililaitteen kytkemiseen sekä Bluetooth-yhteys puheluita varten.

Videotuotantoon valikoimassa ovat RØDECaster Video -mallit, joissa äänimikseriin on yhdistetty videokuvan vaihtaminen. Esimerkiksi RØDECaster Video S:ssä ja Video Coressa on kolme HDMI-tuloa, USB-C-tulo esimerkiksi web-kameralle ja kaksi combo-tuloa, ja niillä voi striimata suoraan verkkoon ja tallentaa USB-muistiin. Yksittäisen kameran tai pelikonsolin kuvan siirtämiseen tietokoneelle sopii myös Streamer X, joka toimii sekä videotallennuskorttina että yhden mikrofonitulon äänikorttina.

RØDE kuuluu australialaiseen Freedman Groupiin, johon kuuluvat myös Mackie, Aphex, SoundField ja Event. Mackie tunnetaan erityisesti miksereistään ja kaiuttimistaan, Aphex äänenkäsittelylaitteistaan, SoundField ambisonics-mikrofoneistaan ja Event studiomonitoreistaan. Vuonna 2025 konserniin liitettiin myös langattomiin mikrofonijärjestelmiin erikoistunut yhdysvaltalainen Lectrosonics.

Roden tuotteissa, kuten RØDECaster-konsoleissa ja NT-USB+-mikrofonissa, käytetty APHEX-äänenkäsittely perustuu samaan konserniin kuuluvan Aphexin tekniikkaan. Esimerkiksi Aural Exciter ja Big Bottom ovat Aphexin alun perin analogisina laitteina tunnetuksi tulleita käsittelyjä.