Audio-Technica

Audio-Technican studiomikrofonit jakautuvat 20- ja 40-sarjaan, ja ne eroavat toisistaan erityisesti äänenlaadun, ominaiskohinan, suuntakuvioiden ja elektroniikan osalta. 20-sarja on suunnattu erityisesti koti- ja projektistudioihin ja 40-sarja puolestaan ammattistudioihin. Hinnaltaan edullisimmasta kalleimpaan järjestys on tyypillisesti AT2020, AT2035, AT2050, AT4033a, AT4040, AT4047/SV, AT4050 ja AT4060a. Suuntakuvio kuvaa, kuinka herkästi mikrofoni poimii ääntä eri suunnista, ja ominaiskohina kertoo, kuinka paljon kohinaa mikrofonin oma elektroniikka tuottaa.

20-sarjan AT2020 on hertta- eli kardioidikuvioinen kondensaattorimikrofoni, joka poimii ääntä pääosin edestä. Sen ominaiskohina on noin 20 dB ja suurin sallittu äänenpaine 144 dB. Sound On Sound -lehden testissä AT2020:n sointia kuvattiin edulliseen hintaan nähden kypsäksi ja uskottavaksi sekä laulussa että soittimissa: alakeskialueella on laulua imartelevaa lämpöä, ja hienovarainen preesenssikorostus tuo ilmavuutta ja selkeyttä ilman sihinää tai kireyttä.

AT2035 on isokalvoinen herttakuvioinen mikrofoni, jonka ominaiskohina on 12 dB, ja siinä on 10 dB:n vaimennin ja 80 Hz:n bassonleikkaus. Saman lehden testissä AT2035 kuulosti laulussa hyvin samankaltaiselta kuin AT2020, mutta se oli herkempi ja hiljaisempi, ja molempien keskialuetta kuvattiin lämpimäksi ja ylätaajuuksia pehmeiksi. AT2050:ssa suuntakuvioksi voi valita pallon, hertan tai kahdeksikon, ja sen ominaiskohina on 17 dB. Samassa testissä AT2050:n preesenssialue oli hieman korostuneempi, hertta-asennossa sointi oli lähellä kiinteän herttakuvion malleja, ja pallokuvio toi äänitykseen luonnollisemman tilantunnun.

40-sarjan AT4040, AT4033a ja AT4050 ovat muuntajattomia mikrofoneja, mikä valmistajan mukaan vähentää matalien taajuuksien säröä ja parantaa transienttien toistoa. AT4040:n ominaiskohina on noin 12 dB, ja Sound On Sound -lehden testissä sen sointi oli yksityiskohtainen, nopea ja pehmeä, ja bassotoisto lämmin ja täyteläinen. AT4033a:n ominaiskohina on 17 dB, ja lehden testissä sen sointia kuvattiin lämpimäksi ja imartelevaksi mutta silti yksityiskohtaiseksi ja ilmavaksi. AT4050:ssä on kolme valittavaa suuntakuviota, ja testissä sen taajuusvaste oli tasainen ilman merkittävää preesenssikorostusta. Hertta-asennossa sointi oli lämmin ja pehmeä, kun taas pallo- ja kahdeksikkoasento kuulostivat avoimemmilta.

AT4047/SV:ssä on puolestaan muuntajakytketty lähtö, ja valmistaja kuvaa sen sointia varhaisia FET-studiomikrofoneja muistuttavaksi. Sen ominaiskohina on noin 9 dB, ja Tape Op -lehden testissä se kuulosti laulussa intiimiltä ja kitaravahvistimen äänityksessä samankaltaiselta kuin selvästi kalliimpi vertailumikrofoni. Kaikissa edellä mainituissa 40-sarjan malleissa on 10 dB:n vaimennin ja 80 Hz:n bassonleikkaus.

AT4060a on putkimikrofoni, joka kytketään mukana tulevaan virtalähteeseen, eikä se käytä phantom-virtaa. Putkielektroniikan sointia kuvataan usein lämpimäksi, ja putkimikrofoneja käytetään usein laulun äänittämiseen. Sound On Sound -lehden testissä alkuperäisen AT4060:n putkiväritys oli hienovarainen: ylätaajuudet olivat pehmeät ja yksityiskohtaiset, laulu kuulosti luonnolliselta ja ilmavalta, ja AT4033:een verrattuna sointi oli hieman täyteläisempi alakeskialueella ja bassossa.

ATH-M-sarjan kuulokkeet ovat suljettuja kuulokkeita kriittiseen kuunteluun, tarkkailuun ja studiokäyttöön, ja mallit eroavat toisistaan erityisesti kuuloke-elementin koon, kaapelin, taajuusvasteen ja soinnin osalta. Hinnaltaan edullisimmasta kalleimpaan järjestys on tyypillisesti ATH-M20x, ATH-M30x, ATH-M40x, ATH-M50x ja ATH-M70x.

ATH-M20x ja ATH-M30x ovat edullisia perusmalleja, joissa on 40 mm:n elementit ja kiinteä kaapeli, ja ne sopivat esimerkiksi harjoitteluun, kotistudioon ja editointiin. Recording-lehden testissä M20x:n taajuusvastetta kuvattiin tasaiseksi ja selkeäksi bassosta ylätaajuuksiin, kun taas M30x oli selvästi keskialuepainotteinen, mikä tuo esiin laulun ja kitaroiden yksityiskohtia. AudioTechnologyn testissä M30x:n ylempi keskialue kuulosti kuitenkin korostuneelta ja paikoin kireältä, joten arviot sen soinnista vaihtelevat.

ATH-M40x:ssä on samankokoiset elementit, mutta kaapeli on irrotettava ja kuulokekupit kääntyvät. Soundgalen vertailussa sen sointi oli sarjan neutraalein ja bassotoisto nopea ja napakka, ja Recording-lehti kuvasi sen keskialuetta tasaiseksi ja värittämättömäksi, mikä sopii esimerkiksi miksaukseen ja tarkkailuun. Sound On Sound -lehden testissä M40x:n ylätaajuuksia kuvattiin kuitenkin M50x:ää karheammiksi esimerkiksi sihisevissä äänteissä ja hi-hateissa.

Hyvin suositussa ATH-M50x:ssä on 45 mm:n elementit, ja sen mukana tulee kolme irrotettavaa kaapelia. Soundgalen vertailussa M50x:n bassotoisto oli korostuneempi ja äänikuva laajempi kuin M40x:llä. Sound On Sound -lehden testissä matalaa bassoa kuvattiin monia studiokuulokkeita korostuneemmaksi mutta silti selkeäksi, ja ylätaajuuksien korostus oli niin maltillinen, ettei pitkäkään kuuntelu väsytä. Samassa testissä todettiin, että suljettuna mallina M50x ei ole aivan yhtä paljastava kuin hyvät avoimet kuulokkeet.

ATH-M70x on sarjan lippulaivamalli, jonka taajuusvaste on valmistajan mukaan 5-40 000 Hz, ja valmistaja suosittelee sitä erityisesti miksaukseen ja masterointiin. Recording-lehden testissä M70x:n bassoa kuvattiin laajaksi ja yksityiskohtaiseksi mutta ei ylikorostuneeksi, ylätaajuuksia ilmaviksi ja stereokuvaa tarkaksi, ja testaajan mukaan se vie M50x:n soinnin yksityiskohtaisempaan ja pehmeämpään suuntaan.

Suljettu rakenne eristää ympäristön ääntä ja ehkäisee kuulokkeiden äänen vuotamista ympäristöön, joten ATH-M-sarjan malleja käytetään myös äänityksissä, lavalla ja DJ-kuulokkeina. Jos kuuntelu tapahtuu rauhallisessa tilassa ja tavoitteena on avarampi äänikuva, vaihtoehtona on esimerkiksi avoin ATH-R70xa.

Impedanssi kuvaa kuulokkeiden sähköistä vastusta, ja yhdessä herkkyyden kanssa se kertoo, kuinka paljon jännitettä kuulokelähdöltä tarvitaan halutun äänenvoimakkuuden saavuttamiseen. Matalaimpedanssiset kuulokkeet tarvitsevat vähemmän jännitettä, joten ne toimivat hyvin myös puhelimen, kannettavan tietokoneen ja pienten äänikorttien kanssa.

Esimerkiksi ATH-M50x:n impedanssi on 38 ohmia ja herkkyys 99 dB/mW, kun taas avoimen ATH-R70xa:n impedanssi on 470 ohmia ja herkkyys 97 dB/mW. Laskennallisesti R70xa tarvitsee samaan äänenvoimakkuuteen noin 13 dB enemmän jännitettä kuin M50x.

Äänikorttien ja mikserien kuulokelähdöt riittävät tyypillisesti molemmille, mutta heikkotehoisemmasta lähteestä R70xa:n äänenvoimakkuus voi jäädä liian pieneksi. Tällöin erillinen kuulokevahvistin voi olla tarpeen.

Audio-Technican langattomat järjestelmät eroavat toisistaan erityisesti taajuusikkunan leveyden, samanaikaisesti käytettävien järjestelmien määrän, radiotekniikan ja lisäominaisuuksien osalta. Valikoimamme Audio-Technican järjestelmät toimivat tyypillisesti UHF-taajuuksilla, joilla kantama ja häiriönsieto ovat tyypillisesti parempia kuin 2,4 GHz:n järjestelmissä, mutta taajuudet täytyy valita käyttöpaikan mukaan. Suomessa sallitut mikrofonitaajuudet on koottu Traficomin sivuille.

Edullisin AT-One on helppokäyttöinen järjestelmä, jossa on kaksi neljän kiinteän taajuuden ryhmää, joten samassa tilassa voi käyttää enintään neljää järjestelmää. DE3-versio toimii 482-512 MHz:n alueella, ja käsilähettimessä on herttakuvioinen kondensaattorikapseli. Järjestelmä sopii esimerkiksi pienempiin tiloihin, kokouksiin ja harjoituksiin.

3000-sarjan neljännen sukupolven analogisissa järjestelmissä taajuusikkuna on 60 MHz leveä, ja valmistajan mukaan samalla taajuusalueella voi käyttää alueesta riippuen enintään 40 järjestelmää. Vastaanottimessa on true diversity -vastaanotto, taajuushaku ja infrapunasynkronointi. 3000-sarjan digitaalisessa versiossa taajuusikkuna on myös 60 MHz leveä, ja yhden 8 MHz:n TV-kanavan alueelle mahtuu valmistajan mukaan enintään 22 järjestelmää. Siinä on lisäksi AES-256-salaus, latenssi on enintään 2,5 ms, ja ATW-DR3120DAN-vastaanottimessa on Dante-verkkoliitäntä.

5000-sarja on suunniteltu suuriin tuotantoihin, joissa käytetään useita järjestelmiä samanaikaisesti. Lähettimien taajuusikkuna on 120 MHz leveä, ja niissä on kolme valittavaa lähetystehoa (2, 10 ja 50 mW), varataajuus häiriötilanteita varten ja mahdollisuus etävalvontaan. Käsilähettimen kapselin voi vaihtaa, ja vaihtoehtoina on myös Artist Elite -sarjan kapseleita.

Nauhamikrofonissa ääni liikuttaa ohutta metallinauhaa magneettikentässä, ja nauhamikrofonien sointia kuvataan usein luonnolliseksi ja ylätaajuuksiltaan pehmeäksi. Perinteiset passiiviset nauhamikrofonit ovat lähtötasoltaan matalia, joten ne tarvitsevat etuasteelta paljon vahvistusta. Aktiivisessa nauhamikrofonissa on sisäänrakennettu elektroniikka, joka nostaa lähtötasoa.

Audio-Technican AT4080 ja AT4081 ovat aktiivisia kahdeksikkokuvioisia nauhamikrofoneja, joiden elektroniikka tarvitsee 48 V:n phantom-virran. Phantom-virta syöttää vain elektroniikkaa, ei nauhaa. Molemmissa on kaksi nauhaa, joita valmistajan MicroLinear-kuviointi suojaa sivuttaiselta taipumiselta, ja suurin sallittu äänenpaine on 150 dB, joten niitä voi käyttää myös äänekkäille lähteille, kuten kitaravahvistimille ja puhaltimille.

AT4080:n herkkyys on 11,2 mV/Pa ja ominaiskohina 22 dB. AT4081 on kapea tankomallinen mikrofoni, jonka herkkyys on 7,9 mV/Pa, ja se sopii esimerkiksi kitarakaappien, rumpujen ja jousisoittimien äänittämiseen ahtaissakin paikoissa.

Audio-Technican livelaulumikrofonit jakautuvat Artist- ja Artist Elite -sarjoihin, ja kummassakin on sekä dynaamisia että kondensaattorimalleja. Artist-sarja on edullisempi, ja Artist Elite on valmistajan kalliimpi livemikrofonisarja. Hinnaltaan edullisimmasta kalleimpaan järjestys on tyypillisesti ATM610a, ATM510, ATM710, AE6100, AE3300 ja AE5400.

Dynaamisista malleista ATM510 on hertta- eli kardioidikuvioinen, kun taas ATM610a ja AE6100 ovat hyperhertta- eli superkardioidikuvioisia. Superkardioidimikrofoni poimii ääntä kapeammalta alueelta, mikä auttaa kierron hallinnassa äänekkäällä lavalla, mutta mikrofonilla on pieni herkkä alue suoraan takana. Siksi lavamonitorit sijoitetaan tällaisen mikrofonin kanssa tyypillisesti vinosti mikrofonin taakse ja kardioidimikrofonien kanssa suoraan taakse. Dynaamiset mikrofonit eivät tarvitse käyttöjännitettä, ja ne sietävät äänekkäitä lavoja ja vaihtelevia olosuhteita usein hyvin.

Kondensaattorimallit ATM710, AE3300 ja AE5400 ovat kardioidikuvioisia ja tarvitsevat toimiakseen phantom-virran. Niiden kevyt kalvo toistaa tyypillisesti laulun yksityiskohdat ja ylätaajuudet tarkemmin kuin dynaamisen mikrofonin kalvo. AE5400:ssa on sama isokalvoinen kapseli kuin AT4050-studiomikrofonissa sekä 10 dB:n vaimennin ja 80 Hz:n bassonleikkaus, ja sen suurin sallittu äänenpaine on 147 dB.

5000-sarjan langattomiin käsilähettimiin on saatavilla Artist Elite -mallien kapseleita, kuten AE6100:n ja AE5400:n kapselit, joten samaa mikrofonisointia voi käyttää myös langattomasti.