


Useimmissa kädessä pidettävissä tallentimissa on sisäänrakennetut stereomikrofonit, jolloin tallennuksen saa käyntiin nopeasti ilman erillisiä mikrofoneja ja kaapelointia. Kenttätallentimet (engl. field recorder) puolestaan painottuvat usein ulkoisten mikrofonien käyttöön ja monipuolisiin liitäntöihin, jolloin tallennin toimii järjestelmän keskuksena ja mikrofonit valitaan tilanteen mukaan.
Valikoimassa on digitaalitallentimia esimerkiksi haastatteluihin, videotuotantoihin, luennoille ja kokouksiin, treenien ja keikkojen dokumentointiin sekä luonto- ja ympäristöäänityksiin. Mukana on myös nappimikrofonin kanssa käytettäviä minitallentimia ja 360 asteen äänitykseen tarkoitettuja malleja.
Lue lisää tästä.














































































Kannettavat tallentimet vaihtelevat taskukokoisista stereotallentimista monikanavaisiin kenttätallentimiin, joilla äänitetään elokuvien ja tv-tuotantojen äänet. Valintaa ohjaavat ensisijaisesti äänitettävä lähde, tarvittavien mikrofonien ja sisääntulojen määrä sekä se, äänitetäänkö ääni itsenäisesti vai videokuvan kanssa. Alla oleva muistilista on koottu käyttökohteittain:
Haastattelut, puhe ja kokoukset: kannettavien tallentimien sisäänrakennetut mikrofonit riittävät usein, kun tallennin sijoitetaan lähelle puhujia. Meluisassa ympäristössä ja haastatteluissa ulkoinen mikrofoni parantaa puheen selkeyttä, koska sen voi sijoittaa lähemmäs puhujaa. Ulkoisen mikrofonin, kuten rintanappimikrofonin, voi tyypillisesti kytkeä tallentimeen suoraan kaapelilla, ja liitäntätapa riippuu tallentimen mikrofonituloista. Pienet nappimikrofonit kytketään usein 3,5 mm:n tuloon, joka syöttää niille plug-in power -virtaa, ja XLR-liitäntäiset mallit phantom-virralla varustettuun XLR-tuloon. Ilman kaapelia puhujan äänen voi tallentaa esimerkiksi langattomalla mobiilimikrofonijärjestelmällä, jonka vastaanotin kytketään tallentimen tuloon. Toinen vaihtoehto on nappimikrofonin kanssa käytettävä minitallennin, joka kiinnitetään puhujan vaatteisiin. Podcast-käyttöön suunnitelluissa tallentimissa on tyypillisesti useampi mikrofonitulo ja kuulokelähtö.
Videotuotanto ja sisällöntuotanto: erillisellä tallentimella äänenlaatu on yleensä kameran omaa mikrofonia parempi, ja ääni yhdistetään kuvaan editointivaiheessa. Puhujan äänen voi tallentaa esimerkiksi rintanappimikrofonilla, joka kytketään tallentimeen kaapelilla, tai langattomilla kamera- ja mobiilimikrofonijärjestelmillä, joiden vastaanotin kytketään tallentimeen tai suoraan kameraan. Langattomalla järjestelmällä puhuja voi liikkua vapaasti. Nappimikrofonin kanssa käytettävä minitallennin taas kiinnitetään puhujan vaatteisiin, jolloin vastaanotinta ei tarvita. 32-bittinen liukulukutallennus suojaa odottamattomilta tasopiikeiltä, kun äänitasoa ei voi valvoa jatkuvasti. Kameralla varustetut tallentimet kuvaavat videon ja tallentavat äänen samalla laitteella esimerkiksi treenien ja esitysten dokumentointiin.
Musiikki, treenit ja keikat: tallentimen integroiduilla stereomikrofoneilla voidaan tallentaa esimerkiksi bändin, kuoron tai akustisen kokoonpanon kokonaisääni, ja lopputulokseen vaikuttaa eniten tallentimen mikrofonien suorituskyky ja äänenlaatu sekä laitteen fyysinen sijoitus. Kovissa äänenpaineissa korostuvat tulotason hallinta ja riittävä ylikuormitusvara. Moniraitatallentimilla ja monikanavaisilla kenttätallentimilla soittimet voi tallentaa omille raidoilleen, ja osa tallentimista tallentaa myös mikserin lähdön.
Luonto- ja ympäristöäänitys: hiljaisten äänten tallentamisessa korostuvat etuasteiden ja mikrofonien matala kohinataso. Ulkoisilla mikrofoneilla voi valita stereotekniikan ja suuntakuvion tilanteen mukaan, ja ulkona tuulisuoja on käytännössä välttämätön. 360 asteen tallentimet tallentavat äänen tyypillisesti ambisonics-muodossa, jota käytetään esimerkiksi 360-videoissa ja virtuaalitodellisuuden sovelluksissa.
Elokuva-, tv- ja monikanavainen kenttä-äänitys: ammattitason kenttätallentimissa on useita XLR-tuloja phantom-virralla, tarkka tasonhallinta ja usein aikakoodi eli timecode, jolla ääni ja kuva tahdistetaan. Tallentimeen voi kytkeä suuntamikrofonin ja langattomien mikrofonijärjestelmien vastaanottimia, ja se kulkee tyypillisesti äänilaukussa tai kameran mukana.
Tuulisuojat, kantolaukut ja virtaratkaisut löytyvät digitaalitallentimien lisävarusteista, ja studioon ja lavalle soveltuvat moniraitatallentimet raitureista ja tallentavista miksereistä. Ulkoiset mikrofonit löytyvät Mikrofonit-kategoriasta.
Kaipaatko apua tallentimen valinnassa? Asiakaspalvelumme auttaa mielellään löytämään käyttötarkoitukseesi ja laitteistoosi sopivan ratkaisun. Ota meihin yhteyttä tai tule tutustumaan myymäläämme sekä kuuntelualueeseemme.
Kädessä pidettävissä tallentimissa on tyypillisesti sisäänrakennetut stereomikrofonit, jolloin tallennus onnistuu nopeasti ilman erillisiä mikrofoneja ja kaapelointia. Monessa mallissa on lisäksi mikrofoni- tai linjatuloja ulkoisille mikrofoneille. Kenttätallentimet on suunniteltu ensisijaisesti ulkoisten mikrofonien käyttöön, ja niissä on tyypillisesti useampi XLR-tulo, tarkempi tasonhallinta ja ammattikäyttöön liittyviä ominaisuuksia, kuten aikakoodi.
Raja tallennintyyppien välillä on liukuva, ja valinta riippuu käyttötarpeesta enemmän kuin nimityksestä. Käsitallennin on usein käytännöllinen, kun halutaan tallentaa nopeasti yhdellä laitteella. Kenttätallennin on luonteva valinta, kun mikrofoneja on useampi tai ääni tallennetaan videotuotantoon.
32-bittisessä liukulukutallennuksessa tallennin tallentaa signaalin kahdella eri tasolle säädetyllä AD-muuntimella ja yhdistää ne yhdeksi tiedostoksi, jonka dynamiikka-alue on hyvin laaja. Tallennus ei tällöin säröydy digitaalisesti, vaikka ääni olisi odottamattoman voimakas, ja liian hiljaisen tai kovan tallenteen tason voi korjata jälkikäteen. Tästä on hyötyä erityisesti tilanteissa, joissa tasoja ei voi säätää äänityksen aikana.
Analoginen tuloaste tai mikrofoni voi silti ylikuormittua, joten järkevä tulotaso ja mikrofonin sijoitus ovat edelleen tärkeitä. 32-bittiset tiedostot ovat noin kolmanneksen suurempia kuin 24-bittiset, ja editointiohjelmiston on tuettava formaattia. Moni nykyinen tallennin tukee liukulukutallennusta myös edullisemmissa hintaluokissa.
Yleisin tapa on tallentaa kameraan myös kameran oma ääni ja tahdistaa tallentimen ääni kuvaan editointiohjelmistossa ääniaaltojen perusteella. Monet editointiohjelmistot tekevät tämän automaattisesti. Selkeä merkkiääni, esimerkiksi taputus tai klaffi tallennuksen alussa, helpottaa tahdistusta.
Ammattitason kenttätallentimissa on usein aikakoodi, joka merkitsee tallenteeseen tarkan kellonajan. Kun kamera ja tallennin käyttävät samaa aikakoodia, tallenteet asettuvat editoinnissa kohdalleen ilman käsityötä. Osa tallentimista voi lisäksi syöttää äänen suoraan kameran mikrofoni- tai linjatuloon.
Monet kannettavat tallentimet ja kenttätallentimet toimivat myös USB-äänikorttina tai USB-mikrofonina, jolloin samaa laitetta voi käyttää esimerkiksi podcastien äänitykseen, striimaukseen tai tietokoneella äänittämiseen. Osassa malleista tallennus muistikortille onnistuu samanaikaisesti USB-käytön kanssa, mikä toimii varmuuskopiona.
USB-tilassa käytettävissä olevien kanavien määrä voi olla pienempi kuin tallennuksessa, joten ominaisuus kannattaa tarkistaa mallikohtaisesti. Jos laitetta käytetään pääasiassa tietokoneen kanssa, USB-äänikortit voivat olla monipuolisempi vaihtoehto.
Äänitysaika riippuu virransyötöstä ja tallennustilasta. Akun kestoon vaikuttavat erityisesti phantom-virran käyttö, tallennettavien kanavien määrä ja näytön kirkkaus, ja kylmässä akkujen kapasiteetti laskee. Monet käsitallentimet toimivat AA-paristoilla tai -akuilla, ja useimpia voi käyttää myös USB-virtalähteellä tai virtapankilla. Ammattitason kenttätallentimiin on usein saatavilla ulkoisia akkuratkaisuja.
Tallennustilaa kuluu 24-bittisenä ja 48 kHz:n näytetaajuudella noin 1 Gt tunnissa stereona ja 32-bittisenä liukulukuna noin kolmanneksen enemmän. Pitkiin äänityksiin kannattaa varata riittävän suuri ja nopea muistikortti sekä varavirtaa.
Sisäänrakennetut mikrofonit riittävät monesti musiikin, luentojen ja ympäristöäänten tallentamiseen, kun tallennin voidaan sijoittaa sopivaan kohtaan. Ulkoinen mikrofoni on perusteltu, kun äänilähde on kaukana tai liikkuu, kun ympäristö on meluisa tai kun halutaan tietty suuntakuvio tai stereotekniikka. Käsiteltäessä tallentimen omat mikrofonit poimivat myös käsittelyääniä, joten tallennin kannattaa kiinnittää telineeseen.
Ulkoisten mikrofonien kanssa kannattaa tarkistaa tallentimen tuloliitännät. XLR-tulot phantom-virralla sopivat kondensaattorimikrofoneille, kun taas 3,5 mm:n tulo syöttää tyypillisesti matalajännitteistä plug-in power -virtaa pienille nappimikrofoneille.
Hinnan noustessa tyypillisesti etuasteiden kohinataso laskee, tulojen määrä kasvaa ja mukaan tulee ammattikäytön ominaisuuksia, kuten aikakoodi, tarkempi tasonhallinta, sisäinen miksaus ja useampi lähtö. Myös rakenteen kestävyys, liitäntöjen laatu ja käyttötuntuma korostuvat ammattimalleissa, joita käytetään päivittäin vaihtelevissa olosuhteissa.
Käsitallentimissa sisäänrakennettujen mikrofonien laatu vaikuttaa merkittävästi lopputulokseen, ja integroitujen mikrofonien laatu usein paranee hintaluokan noustessa. Kaikissa hintaluokissa kannattaa silti arvioida, mitä ominaisuuksia omassa käytössä tarvitaan, sillä esimerkiksi 32-bittinen liukulukutallennus on nykyään saatavilla myös edullisissa malleissa.