Pikkumikserit, 2-6 kanavaa

Pikkumikserin mallinimen numero kertoo usein tulojen kokonaismäärän eikä mikrofonitulojen määrää. Esimerkiksi Yamaha MG10XU:ssa on 10 tulokanavaa, joista mikrofonituloja on enintään neljä, ja Mackien 1202VLZ4:ssä on 12 kanavaa ja neljä mikrofonietuastetta. Loput tuloista ovat linjatasoisia mono- tai stereotuloja esimerkiksi koskettimille, taustamusiikille tai efektilaitteille.

Mikseriä valittaessa kannattaa siksi laskea ensin, montako mikrofonia käytetään yhtä aikaa, ja tarkistaa sen jälkeen, riittävätkö linjatulot muille äänilähteille. Stereolähde, kuten kosketinsoitin, vie tyypillisesti yhden stereokanavan tai kaksi monokanavaa.

Mikrofonin signaali on tyypillisesti kymmeniä desibelejä heikompi kuin linjatasoinen signaali, jonka nimellistaso on ammattilaitteissa +4 dBu (noin 1,2 V) ja kuluttajalaitteissa -10 dBV. Siksi mikrofonikanavassa on etuaste, joka vahvistaa signaalin mikserin käsittelemälle tasolle, sekä tyypillisesti XLR-liitin ja phantom-virta kondensaattorimikrofoneille. Esimerkiksi Mackie ProFX6v3+:n etuasteissa vahvistusta on enimmillään 60 dB.

Linjakanava on tarkoitettu valmiiksi voimakkaammille signaaleille, kuten koskettimille, tietokoneelle, soittimille ja efektilaitteille, ja siinä on yleensä 6,3 mm:n jakki- tai RCA-liitin. Pikkumiksereissä linjakanavat ovat usein stereokanavia, ja niiden säädöt voivat olla suppeammat: esimerkiksi Allen & Heath ZEDi-10:ssä on neljän mikrofonikanavan lisäksi kaksi stereolinjakanavaa, joissa on kaksialueinen taajuuskorjain.

Mikrofonikanavien määrä ratkaisee, montako mikrofonia mikseriin voi kytkeä yhtä aikaa. Mikrofonikanavaan voi useimmiten kytkeä myös linjalähteen, esimerkiksi XLR- ja jakkiliittimen yhdistävän combo-liittimen kautta. Linjakanavaan kytketty mikrofoni jää sen sijaan liian hiljaiseksi, eikä linjakanavassa yleensä ole phantom-virtaa. Kun mikrofonikanavat on käytetty, lisämikrofoneille ei siis ole paikkaa, vaikka linjakanavia olisi vapaana.

Analogisessa pikkumikserissä jokaisella toiminnolla on oma säätimensä, joten käyttö on suoraviivaista eikä vaadi valikoiden opettelua. Se sopii hyvin tilanteisiin, joissa kokoonpano pysyy samana ja asetuksia ei tarvitse tallentaa. Monissa analogimiksereissäkin on digitaalinen efektiyksikkö ja USB-liitäntä, joten efektit ja tallennus onnistuvat ilman erillisiä laitteita.

Digitaalinen mikseri on perusteltu valinta, kun asetukset halutaan tallentaa, mikseriä halutaan ohjata tabletilla tai jokaiselle kanavalle tarvitaan kompressori ja monipuolisempi taajuuskorjain. Kompakteja digitaalisia vaihtoehtoja ovat esimerkiksi Zoomin LiveTrak- ja Soundcraftin Ui-sarjojen mikserit.

Phantom-virtaa tarvitaan kondensaattorimikrofonien ja osan aktiivisista DI-bokseista käyttöön, ja se syötetään mikrofonikaapelin kautta tyypillisesti 48 V:n jännitteellä. Dynaamiset mikrofonit, kuten monet lavakäyttöön tarkoitetut laulumikrofonit, eivät tarvitse phantom-virtaa, eikä se balansoidulla kaapelilla tyypillisesti vaikuta niiden toimintaan.

Osassa pikkumiksereistä phantom-virta kytketään päälle kaikille mikrofonituloille yhdellä kytkimellä, joten nauhamikrofonia käytettäessä kannattaa tarkistaa mikrofonin valmistajan ohje. Kaikissa pienimmissä miksereissä phantom-virtaa ei ole, joten se kannattaa varmistaa, jos käytössä on kondensaattorimikrofoni.

Sähkökitaran ja -basson mikrofonien lähtöimpedanssi on suuri, joten soitin kannattaa kytkeä mikserin Hi-Z- eli soitintuloon. Esimerkiksi Allen & Heath ZEDi-10:n kahdessa ensimmäisessä kanavassa on kytkimellä valittava Hi-Z-tulo, ja Yamahan AG06MK2:ssa ja Soundcraftin Notepad-8FX:ssä on yksi soitintulo.

Jos mikserissä ei ole soitintuloa, soitin kytketään DI-boksin kautta. DI-boksi muuntaa signaalin balansoiduksi ja matalaimpedanssiseksi, jolloin sen voi viedä mikserin mikrofonituloon myös pidemmällä kaapelilla. Elektroakustisessa kitarassa on usein oma esivahvistin, jolloin sen voi kytkeä myös DI-boksin kautta tai mikserin linjatuloon.

Monissa pikkumiksereissä on USB-liitäntä, jolloin mikseri näkyy tietokoneelle äänikorttina. Usein USB-liitäntä on kaksikanavainen, jolloin tietokoneelle tallentuu mikserin stereomiksaus. Esimerkiksi Yamaha MG10XU ja Soundcraft Notepad-8FX toimivat näin.

Jos kanavat halutaan tallentaa erikseen jälkimiksausta varten, tarvitaan moniraitainen USB-liitäntä, kuten Allen & Heath ZEDi-10:n 4 x 4 -liitäntä, tai tallentava mikseri, kuten Zoom LiveTrak L-8, joka tallentaa 12 raitaa SD-kortille. Striimaukseen suunnitelluissa Yamahan AG-malleissa loopback-toiminto yhdistää tietokoneella toistetun äänen ja mikrofonin samaan striimiin.

Aux-lähdöllä kanavista voi koota erillisen miksauksen, joka on riippumaton päämiksauksesta. Ennen faderia otettava eli pre-fader-aux on tyypillinen valinta monitorimiksaukselle, koska päämiksauksen säädöt eivät tällöin muuta esiintyjän kuulemaa tasoa. Faderin jälkeen otettava eli post-fader-aux sopii efektilähetykseen, jolloin efektin määrä seuraa kanavan tasoa.

Pikkumiksereissä aux-lähtöjä on tyypillisesti 1-2: esimerkiksi ZEDi-10:ssä on yksi pre- ja yksi post-fader-lähtö ja Mackien 1202VLZ4:ssä kaksi aux-lähtöä. Jos usealle esiintyjälle tarvitaan oma monitorimiksaus, aux-lähtöjen määrä ratkaisee usein mikserin koon.

Pienelle akustiselle kokoonpanolle pikkumikseri riittää usein, mutta täydelle bändille mikrofonituloja tarvitaan tyypillisesti selvästi enemmän, sillä pelkkiin rumpuihin käytetään usein 4-8 mikrofonia. Bändikäyttöön sopivat paremmin 8-16-kanavaiset klubimikserit tai digitaalimikserit, joissa on myös useampia monitorilähtöjä.